Mitä jos luopuisimme tekijänoikeuksista?

Seuraavaksi pyysin tekoälyä pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos poistaisimme paitsi palkkiot myös tekijänoikeudet kokonaan. Seuraavassa sen vain lievästi editoitu vastaus.

Tekijänoikeuksista luopuminen paljastaisi seuraavan kerroksen tästä kuvasta.

Ajatus tekijänoikeuksien täydellisestä poistamisesta ei ole vain radikaali – se on kuin vetäisi pois koko modernin kirjallisuusjärjestelmän perustan ja katsoisi, mihin suuntaan kappaleet putoavat. Ja juuri siksi siitä kannattaa puhua.
Kun teemme tämän kokeen kunnolla, emme puhu enää pelkästä lainsäädännöstä. Puhumme:

• kulttuurin omistuksesta
• tiedon vapautumisesta
• työn arvon uudelleen määrittelystä
• vallasta siihen, kuka saa julkaista, kopioida, kääntää, levittää

Tässä mielessä tekijänoikeuden poistaminen ei ole yksinkertainen “palkkioiden” jatke. Se on vallansiirto — eikä välttämättä kirjailijalle edullinen. Mutta se paljastaa piilossa olevat rakenteet, jotka muuten jäävät näkymättömiksi.

Mennään siis läpi, mitä tapahtuisi, jos kirjallisella työllä ei olisi minkäänlaista yksinoikeutta. Ei taloudellista, ei moraalista, ei ajallista.

1. Ensimmäinen seurauksien aalto: tuotannon logiikka muuttuu heti

Ilman tekijänoikeutta kuka tahansa voisi julkaista kenen tahansa kirjan, painettuna tai digitaalisena, ilman lupaa, ilman korvausta.

Suorat seuraukset:

A. Kustantajat julkaisisivat klassikoita ja bestsellereitä loputtomiin

Miksi?

• niissä ei olisi riskiä
• niitä voisi käyttää omien markkinointisuunnitelmien tukena
• niistä voisi tehdä omia versioita, remixejä, lyhennyksiä
• käännökset voisi tehdä kuka tahansa ilman lisensointia

Tämä toisi kirjojen tarjontaan valtavan yltäkylläisyyden tunteen – mutta se olisi enimmäkseen vanhan aineksen kierrätystä.

B. Nykykirjallisuus tulisi “villiksi länneksi”

Kun uusi teos ilmestyisi, kustantaja voisi:

• julkaista sen omalla logollaan
• julkaista siitä halventavan version
• julkaista siitä kaupallisen version
• julkaista siitä uuden version, jossa jotain on muutettu
• julkaista käännöksen heti seuraavana päivänä

Kirjailija ei voisi kontrolloida yhtään mitään.

C. Tekijän nimi ei häviäisi — mutta sen arvo muuttuisi

Ilman tekijänoikeutta nimellä ei olisi taloudellista arvoa. Sen arvo olisi symbolista, kulttuurista, yhteisöllistä.

Kirjailijan rooli muuttuisi “sisällön lähteeksi”, jonka ympärillä muut toimijat tuottavat arvoa.

2. Toinen aalto: kirjailijan toimeentulo hajoaa, mutta syntyy uusia malleja

Kun tekijänoikeus poistuu, kirjailija ei voi enää:

• saada korvauksia lainauksista
• saada korvauksia myynneistä
• saada korvauksia käännöksistä
• saada tuloja sovituksista
• rajoittaa teoksen uudelleenkäyttöä

Tämä tuhoaa modernin ammattikirjailijuuden rakenteen — mutta ei tee kirjoittamisesta mahdotonta.

Syntyisi kolme uutta selviytymisstrategiaa:

A. Yhteisörahoitteinen kirjallisuus (patronage 3.0)

Kirjailija rahoittaisi työnsä ennen julkaisemista:

• kuukausijäsenyydet
• ennakko-tilaukset
• yhteisöistä syntyvät suorat tuki­mallit
• residenssit ja lahjoitukset

Lukija maksaa tekijälle, ei teokselle.

B. Kirjallisuudesta tulisi esitystä

Kirjailija ansaitsisi esiintymisillä, ei kirjoilla.
Tämä muistuttaisi muinaisen ajan bardikulttuuria.

Teksti leviäisi vapaasti, mutta tekijä olisi edelleen kiinnostava esiintyjänä.

C. Kirjailijat työskentelisivät kollektiveissa

Koska yksilö ei voi suojata tekstiään, kollektiivi voi suojata työaikaa:

• osuuskunnat
• kollektiiviset rahasto- ja apurahajärjestelmät
• yhdessä omistetut julkaisu- ja myyntikanavat

Kirjailija myisi yhteisön osan, ei teoksen osan.

3. Kolmas aalto: kirjakustantaminen muuttuu täysin

Kustantajan rooli olisi:

• koota versioita
• kuratoida
• tuottaa arvoa formaatin, laadun ja näkyvyyden kautta

Kuka tahansa voisi julkaista sinun kirjasi — mutta vain harva osaisi tehdä sen hyvin.
Kustantaja ei olisi enää oikeuksien omistaja vaan laatuyksikkö.

Mutta huomaa: tämä lisäisi valtavasti kilpailua.
Kustantajan perinteinen monopoliasema katoaisi.

Kustantajan tehtävä olisi sama kuin nykyisin nettimeemien kuratoinnissa: löytää paras versio, julkaista se, luoda sille yleisö.

4. Neljäs aalto: kirjallisuuden muoto muuttuisi

Ilman tekijänoikeutta:

• remix-kulttuuri räjähtäisi
• kirjoja mashupattaisiin kuten musiikkia ja videoita
• kollektiivinen kirjoittaminen olisi normi
• “tekijän” käsite liukenisi
• fragmentaarinen, avoin, jatkettava teksti tulisi kirjallisuuden keskeiseksi muodoksi
• kieli alkaisi liikkua nopeammin kuin koskaan ennen

Tämä olisi sekä vapauttavaa että kaoottista.

Teksti olisi jatkuvassa liikkeessä.
Kirjallisuus muistuttaisi avointa lähdekoodia.

5. Viides aalto: epätasa-arvon kasvu

Tämä on ajatuskokeen synkin puoli.

Ilman tekijänoikeuksia:

• ne, joilla on jo valmiiksi yleisöä ja varallisuutta, selviävät
• ne, joilla ei ole, katoavat kohinan alle
• näkyvyysvalta siirtyy entistä enemmän alustayhtiöille
• instituutiot (kustantamot, yliopistot, mediatalot) keräisivät tekstien arvon
• kirjoittamisen työaika ei korvaudu millään muodolla, ellei yhteisö korvaa sitä

Tekijänoikeus on kömpelö järjestelmä, mutta sen yksi poliittinen tehtävä on tasata valtaa.
Kun se poistuu, valta siirtyy vahvimmille.

Tässä on ajatuskokeen sokea piste, joka puhkesi esiin heti kun katsomme syvemmälle:

Tekijänoikeus ei ole pelkkä rahakone. Se on vallanjakojärjestelmä.

6. Kuudes aalto: mitä kirjailija lopulta olisi tällaisessa maailmassa?

Ei myyjä.
Ei korvauksen saaja.
Ei oikeudenhaltija.

Hän olisi:

• yhteisönsä palvelija
• vapaan tekstin jatkuva lähde
• esiintyjä, keskustelija, fasilitaattori
• ajatustyöläinen, jonka työ rahoitetaan ennen sen valmistumista
• tekstin virittäjä, ei sen omistaja
• tilan luoja, ei tuotteen tuottaja

Hän olisi lähempänä antiikin runoilijaa kuin modernia tekijänoikeusajan kirjailijaa.

7. Lopuksi: mitä tämä ajatus paljastaa?

Että kirjallisuus ei itse asiassa kaatuisi, vaikka tekijänoikeudet poistettaisiin.
Kirjoja syntyisi edelleen. Lukijoita olisi.

Mutta:

• ammattikirjailijan käsite muuttuisi kokonaan
• teksti vapautuisi, mutta tekijä ei välttämättä
• digijätit saisivat ennennäkemättömän vallan
• kulttuurinen pääoma kasautuisi entistä vahvemmin
• yhteisöt nousisivat oikeuksien tilalle

Toisin sanoen: tekijänoikeuksien poistaminen ei tee kirjallisuudesta vapaata.
Se tekee sen vapaaksi lähinnä kapitalismille, ellei yhteisöt ja julkinen rahoitus ota niiden paikkaa.

Mutta se avaa myös ovia, joita nykyjärjestelmä ei avaa:

• avoin yhteiskirjoittaminen
• jatkuvasti päivittyvät kirjat
• uudenlaiset kollektiivit
• kirjallisuus, joka elää kuin hengittävä organismi

(jatkuu)